Joustavien rajojen taito
Päivitetty: 28.8.
Jos mieluummin luet, niin sama tekstinä tässä: Olemattomat rajat tai liian kovat rajat tuo väistämättä ahdistuksen ja loputtomaan stressiin. Joten joustavien rajojen oppimisella onkin valtavasti positiivista vaikutusta omaan jaksamiseen, ihmissuhteisiin
- ja ylipäätään niiden oppiminen voi olla ihana eheyttävä polku!
Polku jatkuu ainakin omalla kohdallani, mutta paljon voi elämässä jo muuttua jo pienellä säädöllä. Ja minkä haluan tänään nostaa esiin, on että tähän oppimiseen olemassa paljon tukea. Toisena asian tuon huomion siihen, millaisia rajoja meillä voi olla.
On olemassa enemmän ja vähemmän pehmeitä, enemmän ja vähemmä kovia rajoja ja kaikkea tältä väliltä. Olennaista on että ei automatiolla mennä näihin ääripäihin, vaan osataan joustavasti asettaa tilanteeseen sopivia rajoja.
Moni meistä tunnistaa itsessään pehmeät rajat, sen että antaa ja aistii paljon.
Tässä ei ole mitään pahaa, mutta jos se tapahtuu vähän huomaamatta, että vaikka töissä tai jonkun ihmisen kanssa, on aina saatavilla ja siinä määrin avulias, että stressaantuu, väsyy ja saa fyysisiä oireita, niin silloin se on ongelma. Kohta siitä miten tätä voi tietoisesti purkaa. Ennen sitä, tuodaan huomio hetkeksi koviin rajoihin. Kovissa rajan vedoissa ei ole mitään pahaa, jos ne on tarpeet. Mutta joskus voi olla että asettaa jonkun rajan vähän liian painokkaasti eli omaa tilaa tai näkemystä suojelee vähän tarpeettoman voimakkaasti. On hyvä muistaa, että nämä ovat syntyneet halusta suojata itseä.. Eli empatiaa tässäkin, vaikka ne saattaa tulla esille vihaisesti tai tylysti ja terävästi. Mutta vahvoja isoja rajoja voi laittaa myös hiljaisesti.
Itse yllätyin kun näin itseni laittaneeni tosi kovia rajoja, toisin sanoen, vetäydyin tai rajasin asioita ja ihmisiä elämästä kokonaan pois. Ja tämä saattaa juuri tapahtua ihmisille joilla on tosi pehmeät rajat - Kun se selviytymiskeino ei toimi, niin sitten seuraava selviytymiskeino on kovat rajat.
Omia pehmeitä rajoja kuvaisin ennen kaikkea niin, että en erottanut, mikä on omalla vastuullani ja mikä ei. Luonnollisesti silloin väsyy. Lisäksi laitoin varsin kovia ja jäykkiä rajoja, joka tarkoitti että vetäydyin, jäin sinne kovien rajojen suojiin. Liian kovien rajojen suojassa kuitenkin myös vastaanottaa vähän ja jää ilman kaikkea sellaista hyvää, mikä antaa ja ruokkii omaa energiaa. Eli sekä pehmeät ja kovat rajanvedot uuvuttivat, joten olen siis joutunut ihan pakosta joustavaa rajojen asettelua - ja se on ollut hienoa!
Tärkeä ja ihana asia on siis se, ettei tällaiset rajojenlaittamisen tavat eivät ole mikään pysyvä osa omaa persoonaa, vaan ne on usein selviytymiskeino. On siis täysin mahdollista oppia toimimaan toisin - on mahdollista oppia laittamaan joustavia rajoja.
Joustavat rajat tarkoittaa sitä, että on sopivat rajat jossain tilanteessa. Ne voi olla tarkoituksella pehmeät hetkeksi ja toisessa tilanteessa voi olla täysin perusteltua, että rajat ovat kovat. Mutta monesti sopivat rajat on jotain näiden kahden väliltä ja olennaista, että valitsee ne tietoisesti siihen tilanteeseen. Lopputulos on, että voi tehdä asioita jonkun toisen kanssa, voi sekä vastaanottaa ja antaa ja oma energia säilyy vahvana. Yksinkertaisesti voi olla olla toisten kanssa menettämättä yhteyttä toisiin. Ja voi olla itsen kanssa menettämättä yhteyttä toisiin. :)
Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tätä voi oppia ja siihen on olemassa aivan upeita apuvälineitä!
Miten oppia joustavia rajoja?
Joskus rajojen asettelun oppimisesta puhutaan yksinkertaistetusti älyllisenä prosessina, niin että pitää oppia kommunikoimaan “ei”. Mutta kommunikointi on, ainakin oman kokemukseni mukaan, vain yksi osa prosessia.
Rajojen laittamisen vaikeus saattaa lähteä jo siitä, että ei itse asiassa tiedä, missä oma raja on, mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Tai vaikeus on, että reagoi toisen käytökseen omasta traumasta käsin, suojautuu eli sanoo “ei” aivan liian kovaa. Usein tosi pehmeissä tai tosi kovissa rajoissa onkin kyse selviytymiskeinosta, jolloin ratkaisu ei ole vain tahdonvoima tai se että harjoitellaan kommunikointia.
Kathleen Aspenssin purkaa rajojen oppimisen prosessia viiteen askeleeseen, joka on minusta hyödyllinen joten jaan sen tässä:
Kun lähdetään oppimaan rajoja, niin Ihan ensinnä on tärkeä saada riittävästi turvaa,
koska rajattomuus ja liialliset rajat luovat valtavasti ahdistusta ja stressiä, joten ensin on tärkeä vaikuttaa siihen.
Sen jälkeen voidaan tiedostua omista rajoista, useinhan ne ovat itselle aika näkymättömiä. Mutta niistä voi tiedostua, voi huomata pehmeitä, kovia, tai mitä milloinkin rajoja. Voi olla että kun mä äsken niistä puhuin, niin se loi lisää tietoisuutta omista rajoista.
Kolmas vaihe on se, että voi alkaa valita tietoisesti millaiseksi rajat haluaisi, niin että ne olisivat toimivammat.
Seuraavaksi tullaan siihen, että rajoja voi alkaa kommunikoida ja voi harjoitella taitoa kommunikoinnissa. Voi saada lisää rohkeutta kommunikoida.
Ja viidentenä vaiheena on se, että rajoja harjoitellaan, näitä kaikkia vaiheita toistetaan.
Mikä tärkeintä, jokaiseen vaiheeseen voi saada paljon apua!
Esimerkiksi kukkaterapia on sellainen melko tuntematon alue, jolla jokaista näitä vaihetta voi tukea. Se on omiaan just tällaisten syvien prosessien muuttamisen.
Jos sinua kiinnostaa saada konkreettia apua omaan rajojen asetteluun, niin tervetuloa myös henkilökohtaiseen tapaamiseen. Siitä voit lukea lisää: https://www.coachingatelier.fi/yourtruenaturecoaching.
Nämä asiat tuntui tärkeältä jakaa, koska ne ovat itselleni aarre-asioita. Toivottavasti sait tästä mukaan jonkin asian itselle.
Kiitos kun olet mukana matkassa!
ps. Ruusu symboloi hyvin sopivia rajoja, sen kaunis kukka haluaa yhteyteen ja silti se tietää paikkansa - kukaan ei kävele ruusupensaan päältä!
Kommentit