Oletko kuullut tarinan hylkeistä?  Vanha kelttiläinen tarina kertoo, että hylkeillä oli tapana kerran vuodessa tulla rantaveteen, jättää hylkeen nahkansa kiville ja tanssia naisten vartaloissa rantavedessä. Aamun tullen heidän tuli ottaa takaisin nahkansa ja lähteä mereen.  Mutta  kerran yksi hylkeistä,yhden ihmisen toimesta, jäi kuitenkin rannalle. Tämä hyljenainen rakensi elämää ihmisenä ihmiskumppanin kanssa ja loi jopa perheen… Mutta halu palata takaisin mereen säilyi hyljenaisen...

Viime kerralla puhuin sisäisen maailman kuuntelusta, ja nyt jatkan siitä, mihin kuuntelu ja hiljaisuus luonnostaan vievät: eli se vie luomiseen. Uskon, että me olemme täällä luomassa. Ei vain maalauksia, runoja tai lauluja — tietysti niitäkin — mutta ennen kaikkea omaa elämää: rakkautta, terveyttä, ihmissuhteita, kodin, työn, puutarhan, tai mitä se onkaan… Jokaisessa meissä virtaa se elämänenergia, joka kasvattaa puut, synnyttää tähdet ja pitää maapallon radallaan — jokainen meistä voi avata...

Tein tämän kirjoituksen myös äänikirjeeksi! Klikkaa alta kuuntelemaan Luetko mielummin? Tästä pääset lukemaan: Talvenkynnyksellä halusin kirjoittaa sisäisestä maailmasta. En tiedä, tuntuuko sinusta joskus, että oman sisäisen maailman vaaliminen on jotenkin vähän luvatonta. Tarkoitan vaalimisella siis vaikka kirjoittamista, meditaatiota, luonnossa samoilua, tietoista olemista tai liikkeitä...   Muistan hämmennykseni yhdellä ensimmäisistä qigong-tunneistani, kun käytimme aikaa mielikuvaan...