Sisäisen luottamuksen lähteellä
- minnamariavirtanen
- 9.3.
- 3 min käytetty lukemiseen
Jos luet mieluummin kuin kuuntelet: tössä teksti:
Sisäisen luottamuksen lähteillä
Tänään puhun sisäisestä luottamuksesta ja siitä, miten sitä voi kasvattaa.Aloitan yhdellä omalla kokemuksella.
Olen asunut nyt kohta 9 vuotta Italiassa ja kun olin asettumassa tänne mun kumppanin kotikylään, monet ihmiset ihmiset oli avoimia, ja avuliaita, - ja se auttoi minua integroitumaan.
Mutta samaan aikaan huomasin, että osa ihmisistä oli hyvin valmiita neuvomaan aika mitä toisten piti tehdä -ja valmiita valittamaan ja arvostelemaan sitä mitä ihmiset tekivät. Ja tätä tietysti tapahtuu kaikkialla ei vain Italiassa.
Minussa tää herätti hankalan olon - koin ne tilanteet vähän kiusallisina ja aloin jopa välttellä tällaisia ihmisiä. Kunnes minun piti kohdata tämä asia, - mä en halunnut paeta asioita - halusin elää vapaasti.
Niinpä sitten meditoin ymmärtääkseni paremmin tän tilanteen. Käänsin huomion siitä ulkoisesta matkasta, sisäiseen matkaan.
Ja silloin näin jotain tärkeää. Huomasin, että olin usein - aika tiedostamattani - hakenut tunnustusta, vahvistusta ja hyväksyntää ulkopuolelta.
Toisten mielipiteillä oli välillä suuri painoarvo.
Ei siis ollut ihme, että olin joskus aika turvaton ja ulkoisten tilanteiden armoilla.
Kun jatkoin tätä prosessia, niin sain kokemuksen että tunnustus, jota olin etsinyt ulkopuolelta… olikin jo olemassa sisällä
Minun ei tarvinnut todistaa mitään. Ei tarvinnut olla tietyllä tavalla. Ei tarvinnut osoittaa omaa arvoa tekemällä asioita hyvin.
Ja tämä kokemus toi ennen kaikkea vapauden tunteen.
Samalla myös muut ihmiset alkoivat näyttäytyä minulle eri tavalla.
Aloin nähdä, että nämä ihmiset, jotka arvostelevat muita tai yrittävät ohjata voimakkaasti toisia, saattavat itsekin olla epävarmoja omasta arvostaan.Sen sijaan että he pienentäisivät itseään, heidän strategiansa voi olla asettua toisten yläpuolelle – koska siitä voi hetkellisesti saada tunteen varmuudesta ja arvokkuudesta.
Kun näin tämän, pystyin olemaan näissä tilanteissa paljon neutraalimpi.
Ymmärsin paremmin, mitä todellinen voima, omassa voimassa olo on – ja mitä se ei ole.
Ja tästä kokemuksesta minulle kirkastui myös yksi asia:
sisäinen luottamus on ehkä suurin oman energian ja voimien suoja, joka meillä voi olla.
Kun luottamus tulee sisältä, voimme myös ilmaista itseämme ihan vain ilmaisun ilosta – ei siksi, että meidän pitäisi todistaa jotain tai uhrautua muiden hyväksi.
Tällainen kokemus että elää ilman sisäistä luottamusta on tosi ymmärrettävä -ja moni meistä on kasvanut vähän kuin kukka maljakossa… Eli mihin sitä oikein nojaa jollei johonkin ulkopuolisen. Kukalla maljakossa ei ole juuria…
Kun puhun juurista, tarkoitan yhteyttä tähän maahan, luontoon ja siihen, että koemme olevamme osa jotakin suurempaa.
Paljon kestävämpää – sekä meille että koko ekosysteemille – on se, että voimme kasvattaa juuret multaan, kasvaa kohti valoa ja kukkia osana tätä kokonaisuutta.
Ja silloin tapahtuu jotain kaunista.
Vanha itämainen ajatus sanoo sen näin:
Kukka ei yritä tuoksua maailmaa varten.Se vain kukkii.Ja siksi koko puutarha täyttyy tuoksusta
Halusin jakaa tämän kokemuksen, koska tällainen sisältä tuleva luottamus ei ole jotain, mitä joko on tai ei ole. Sitä voi syventää, sille voi avautua.
Joskus elämä tuo eteemme tilanteita – esimerkiksi hankalia ihmissuhteita – jotka pakottavat meidät katsomaan sisäänpäin ja kasvamaan.
Mutta meidän ei aina tarvitse odottaa näitä vaikeita tilanteita.
Voimme myös tietoisesti luoda tilaa tällaiselle kasvulle.
Ja siksi haluan kutsua sinut mukaan myös yhteen prosessiin.
Tulossa on “Omassa voimassa” -verkkotyöpaja, jossa syvennymme tähän teemaan yhdessä.
Teemme harjoituksia, jotka auttavat vahvistamaan tätä sisäistä luottamusta.
Koska vaikka ymmärrys voi avata paljon, usein vasta kokemus omassa kehossa on se, mikä todella muuttaa asioita.
Jos tämä resonoi sinussa, löydät lisätiedot ja kutsun napista alla.
Ja jos tämä video herätti sinussa ajatuksia tai omia kokemuksia, voit myös jakaa niitä kommenteissa.
Kiitos että olit mukana – ja nähdään taas ensi kerralla!
Lämpimästi, Minna-Maria
Kommentit