Sisäinen maailma - tie kotiin, ei piilopaikka

minnamariavirtanen
21.11.
2 min käytetty lukemiseen

Päivitetty: 26.11.

Tein tämän kirjoituksen myös äänikirjeeksi! Klikkaa alta kuuntelemaan

Luetko mielummin?

Tästä pääset lukemaan:

Talvenkynnyksellä halusin kirjoittaa sisäisestä maailmasta. En tiedä, tuntuuko sinusta joskus, että

oman sisäisen maailman vaaliminen on jotenkin vähän luvatonta. Tarkoitan vaalimisella siis vaikka kirjoittamista, meditaatiota, luonnossa samoilua, tietoista olemista tai liikkeitä...

Muistan hämmennykseni yhdellä ensimmäisistä qigong-tunneistani, kun käytimme aikaa mielikuvaan lentävästä villihanhesta, lohikäärmeestä ja apinasta... Tunti tuntui niin ylelliseltä, mutta samaan aikaan mietin, miten oli mahdollista, että omistimme niin ruhtinaallisesti aikaa kuvitteluun, olemiseen ja hengittelyyn — samaan aikaan kun maailmassa odotti niin kiireellisiä asioita.

Tekeminen tuntui minusta silloin aivan jonninjoutavaa – toki lopputulos tunnista tuntui kehossa ja mielessä käsinkosketeltavana: hyvinvointina.

Ei niinkään jonninjoutava lopputulos

Kuten hyvin tiedämme, tällaisessa “jonninjoutavassa” tietoisessa läsnäolossa on kyse vaikka ja mistä hyvästä:

Hermoston, ruoansulatuksen ja hormonitasapainon tukemisesta
Mielen levollisuudesta
Kauneuden ja ilon kokemuksesta

...ja miksi kuitenkin tällainen tekeminen voi joskus silti tuntua vähän luvattomalta?

Ja mitä se voi kuitenkin avata - jotain muuta tärkeää, muuta kuin nuo listaamani asiat?

Juurtuneena omaan sisäiseen maailmaan

Olen huomannut itselläni yhden uskomuksen - enkä ole varmaankaan ainut. Moni meistä on oppinut, että sisäiseen maailmaan keskittyminen on jotenkin itsekästä tai pakoa “oikeasta” todellisuudesta. Että jonkun ulkopuolisen pitäisi olla tärkeämpää. Että pitäisi olla hyvin selvillä siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu.

Kukaan ei tietysti halua olla itsekäs tai vastuuton... ja tästä uskomuksesta johtuen alkaa elää vähän kuin itsensä sivussa.

Sen vuoksi voi lähteä sopeutumaan tilanteisiin, myötäilemään muita ja vastaamaan siihen, mikä milloinkin vaatii huomiota. Myötäily ja joustaminen vievät kauemmas yhteydestä itseen ja muihin — kauemmas omasta voimasta ja myös siitä kapasiteetista, joka meillä olisi käyttää muiden ja ympäristön hyväksi.

Sen sijaan juurtuminen omaan sisäiseen maailmaan mahdollistaa sen, että

voi kokea vahvasti kuuluvansa itseen ja tähän maailmaan,

voi ilmaista itseään rauhassa ja autenttisesti

— ja voi luoda yhdessä toisten kanssa jotain sellaista, mikä inspiroi, mikä vie meitä kaikkia oikeasti eteenpäin!

Aina välillä tarvitsen muistutusta tästä, ja nyt halusin muistuttaa meitä kaikkia tällä kirjeellä: sisäinen maailma ansaitsee huomiota, ja se ansaitsee tulla nähdyksi! Kun ilmaisemme omaa sisäistä maailmaamme, yhdessä nämä kaikki sisäiset maailmat luovat suurempaa harmoniaa ja vievät meitä kaikkia eteenpäin.

Mitä sisäisen maailman vaaliminen tänään voisi sinulle tarkoittaa?

Kuulen mielellään!

Lisäksi:

Tätä kaikkea voi tehdä myös yhdessä ja suurella ilolla kutsunkin sinut mukaan: