Miten voin olla yhteydessä toisiin ilman että kadotan itseni? -Joustavien rajojen taito

Joustavien rajojen oppiminen on jotain tosi merkittävää. Olemattomat tai liian kovat rajat tuo väistämättä ahdistuksen ja loputtoman stressin ja joustavien rajojen oppiminen on tapa päästä pois siitä.  Joustavilla ja sopivilla rajoilla valtava  positiivinen vaikutus omaan jaksamiseen ja  ihmissuhteisiin - ja ylipäätään niiden oppiminen voi olla ihana eheyttävä polku. 

Polku jatkuu ainakin omalla kohdallani, harjoittelen tätä taitoa aina, mutta paljon voi elämässä muuttua jo ihan pienellä säädöllä. Ja minkä haluan tässä blogissa nostaa esiin, on että tähän oppimiseen olemassa paljon  tukea.  Toinen asia, mistä ei niin puhuta, on rajojen eri puolet, joten siitä ihan ensin. 

 On olemassa enemmän ja vähemmän pehmeitä, enemmän ja vähemmä kovia ja joustavia rajoja. 

Moni meistä tunnistaa itsessään pehmeät rajat, sen että antaa ja aistii paljon. Ei nyt ehkä ole mikään ovimatto, josta kävellään yli, mutta on tilanteita töissä ja ihmisten kanssa, joissa on siinä määrin saatavilla ja avulias, että stressaantuu, väsyy ja saa fyysisiä oireita.Hankalaa tässä on vielä se, että tällainen käytös on jotenkin nähty jalona - se että on aina saatavilla, ystävänä, perheen jäsenenä, työkaverina tai missä roolissa vaan. Mutta tämä on vähän sellainen tuhkimo syndrooma, "olen vaan hyvä kaikille ja saan kruunun". Todellisuudessa päähän ei aseteta kruunua, vaan sinne iskee ahdistus -  koska ilman rajoja mikään ei koskaan tule riittämään. 

No sitten se rajojen toinen puoli, kovat rajat. 

Ajattelin, että tämä kuuluui vaan sellaisille “hankalille ihmiselle” jotka kovin äänekkäästi, vihaisesti tai tylysti ja terävästi  asetti rajoja, mutta kyllä se kuuluu myös hiljaisemmille, isoja rajoja voi laittaa myös hiljaisesti. 

Itse yllätyin kun näin itseni laittaneeni tosi  kovia rajoja, toisin sanoen, vetäydyin tai rajasin asioita ja ihmisiä elämästä kokonaan pois.  Ja tämä saattaa juuri tapahtua ihmisille joilla on tosi pehmeät rajat - Kun se selviytymiskeino ei toimi, niin sitten seuraava selviytymiskieno on kovat rajat.  Itse menin toisesta ääripäästä toiseen. Aivan pehmeät rajat, sulauduin muihin ja sitten kun ei enää jaksa, niin sitten “nyt mä lähden, pitäkää tunkkinne”.

Pehmeät rajat oli yhtä kuin se, että  ollenkaan hahmottanut mikä on omalla vastuullani ja mikä ei. Väsyin, koska energiani meni kaikkeen ulkopuolelleni.  Joten sitten  laitoin myös varsin kovia ja jäykkiä rajoja, mikä oli vaikka vetäytyminen kokonaan jostain ja välimatkan ottaminen vähän kaikkeen.  Tällainen  voi olla ymmärrettävää suojautumista, mutta sekin johti uupumiseen ja ongelmiin:  Liian kovien rajojen suojassa  jää yksin ilman mahdollisuutta tehdä yhdessä ja kokea iloa yhdessäolosta. Näin vastaanottaa vähän ja jää ilman kaikkea sellaista hyvää, mikä antaa ja ruokkii omaa energiaa.  Menin yhdestä äärimmäisyydestä toiseen:  tulin lähelle ja toisessa hetkessä otin paljon etäisyyttä tai eristäydyin.  Ja siksi siis olen saanut oppia rajojen asettelun ja kohta konkreeteista askelista lisää. 

Tärkeältä tuntuu lisätä se, että tämä rajojen ongelma ei välttämättä tule esiin näin dramaattisesti, vaan ne voi olla pieniä vähän huomaamattomiakin tekoja. Ja yleensä tällaiset toimintatavat ovat näkymättöminä itselle, kunnes sitten tälle asialle avaa silmänsä. Ja se saattaa olla vähän surullinen paikka, ainakin itselleni oli tosi surullista nähdä, miten tällainen pinnanalainen selviytymiskeino oli aiheuttanut niin paljon yksinoloa stressiä. Mutta:

Tärkeä ja ihana asia on se, ettei tällaiset rajojen laitto tavat eivät  ole mikään pysyvä osa omaa persoonaa, vaan ne on usein selviytymiskeino. On siis täysin mahdollista oppia toimimaan toisin - on mahdollista oppia laittamaan joustavia rajoja. 

Joustavat rajat  tarkoittaa sitä, että on sopivat rajat jossain tilanteessa. Ne voi  olla tarkoituksella pehmeät hetkeksi  ja toisessa tilanteessa voi olla täysin perusteltua, että rajat ovat kovat. Mutta monesti  sopivat rajat on jotain näiden kahden väliltä ja olennaista, että valitsee ne tietoisesti siihen tilanteeseen.   Lopputulos on, että voi tehdä asioita jonkun toisen kanssa, voi sekä vastaanottaa ja antaa ja oma energia säilyy vahvana.  Yksinkertaisesti voi olla olla toisten kanssa niin että pysyy omana itsenä. 

Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tätä voi oppia ja siihen on olemassa aivan upeita apuvälineitä! 

Miten oppia joustavia rajoja?

Joskus rajojen asettelua opetetaan vähän yksinkertaistetusti älyllisenä prosessina, niin että pitää oppia kommunikoimaan “ei”.  Ainakin oman kokemukseni mukaan, se on vain yksi osa prosessia ja kommunikoinnin opettelu ei välttämättä muuta mitään pysyvästi. Tämä siksi, että usein tosi pehmeissä tai tosi kovissa rajoissa on kyse  selviytymiskeinosta, jolloin ratkaisu ei ole vain tahdonvoima tai se että harjoitellaan kommunikointia. 

Rajojen laittamisen vaikeus saattaa lähteä jo siitä,  että ei itse asiassa tiedä, missä oma raja on, mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Tai vaikeus on, että reagoi toisen käytökseen omasta traumasta käsin, suojautuu eli sanoo “ei” jotenkin aivan liian painokkaasti, esimerkiksi katoamalla täysin - tämä on tämä minun oma esimerkki.  

Kathleen Aspenssin purkaa rajojen oppimisen prosessia viiteen askeleeseen, joka on minusta hyödyllinen joten jaan sen tässä: 

Kun lähdetään oppimaan rajoja, niin Ihan ensinnä on tärkeä saada riittävästi turvaa, 

koska Rajattomuus ja liialliset rajat luovat valtavasti ahdistusta ja stressiä, joten ensin on luotava rauhaa. 

Sen jälkeen voidaan tiedostua omista rajoista, siitä oliko ne pehmeitä tai kovia tai mitä milloinkin.

Kolmas vaihe on se, että voi alkaa valita tietoisesti millaiseksi rajat haluaisi, niin että ne olisivat toimivammat. 

Sitten tullaan siihen, että rajoja voi alkaa kommunikoida ja voi harjoitella rohkeutta ja taitoa kommunikoinnissa. 

Ja viidentenä vaiheena on se, että rajoja harjoitellaan, näitä kaikkia vaiheita toistetaan. 

Mikä tärkeintä, jokaiseen vaiheeseen voi saada paljon apua! Esimerkiksi kukkaterapia on sellainen melko tuntematon alue, jolla jokaista näitä vaihetta voi tukea. Kukkaterapia on omiaan just tällaisten syvien prosessien muuttamisessa, se on apuna, kun kun siirtyy vanhasta kaavasta uuteen.  Jos sinua kiinnostaa saada konkreettia apua omaan rajojen asetteluun, niin tervetuloa myös henkilökohtaiseen tapaamiseen. Siitä voit lukea lisää: https://www.coachingatelier.fi/yourtruenaturecoaching Nämä asiat tuntui tärkeältä jakaa, koska ne ovat itselleni aarre-asioita. Toivottavasti sait tästä mukaan jonkun asian itselle. Kiitos kun olet mukana matkassa! 

Minna-Maria

ps. Ruusu symboloi hyvin sopivia rajoja, sen kaunis kukka haluaa yhteyteen ja silti se tietää paikkansa - kukaan ei kävele ruusupensaan päältä!